Haimatulehdus

Jane rupesi oireilemaan vatsakipua ja huonovointisuutta muutama viikko sitten. Samantyyppistä mitä oli keväällä ja mihin  sitten lopulta tepsi vähärasvainen ruoka, maitohappobakteerit ja haimaentsyymit. Ystäväni setteri sairasti ihan hiljattain samantyyppisen vatsataudin mitä Jane keväällä, toipuminen oli samalla lailla hidasta ja oireet natsasi 100% Janen oireisiin. Kun Rilla-setterin oireiden syyksi paljastui haimatulehdus, tilasin Janelle ajan Rillaa hoitaneelle eläinlääkärille. 2 viikkoa sitten otettiin verikoe ja seuraavana päivänä oli diagnoosi selvä.  Sama vika kuin Rillalla, haimaspesifinen lipaasi oli aivan älyttömän korkea ja viittasi krooniseen haimatulehdukseen. Krooninen haimatulehdus on autoimmuunireaktio, jossa haiman tuottamat ruuansulatusentsyymit aktivoituvat virheellisesti jo haimassa ruveten tuhoamaan haimaa itseään. Siitä seuraa kipua, ruuansulatusongelmia (ruoka ei imeydy, huonosti sulanut ruoka aiheuttaa paksusuolessa ongelmia ja johtaa helposti ripuliin), oksentelua ja närästystä. Hoitona on hyvin niukkarasvainen ruoka, mahdolliset kipu- ja närästyslääkkeet ja nykyään monet eläinlääkärit myös suosittelevat haimaentsyymien lisäämistä ruokaan vaikka varsinaista haiman vajaatoimintaa ei olisikaan. Entsyymien lisääminen auttaa haimaa ja ilmeisesti jotenkin ehkäisee myös sairauden aiheuttamia tuhoja ja kipua. Tämä on ilmeisesti melko yleinen mutta alidiagnosoitu sairaus vanhoilla koirilla. Yksi jenkkitutkimus oli todenut 34 % avatuissa koirissa (kuolleet/lopetettu muun kuin haimatulehdusepäilyn takia) krooniseen haimatulehdukseen viittaavia muutoksia.

Tämän viikon Jane on ollut suhteellisen pirteä ja iloinen, mutta närästystä ja tyhjän mahan oksentelua oli loppuviikosta ja nyt viikonloppuna on oksentanut ruokaansa. En tiedä liittyikö se ruokaan mitenkään, mutta tällä viikolla Jane on syönyt pääasiassa RC gastro intestinal low fat nappuloita, jotka hain tiistaina. Nämä maistuu Janelle todella hyvin ja esim tänä aamuna ei mikään muu kelvannut kuin nämä kuivakan näköiset RC nappulat. Tällä viikolla olen antanut usempana päivänä Omeprazolia närästykseen. Viimeksi tuntui että Omeprazol auttoi huonoon oloon, mutta toi mukanaan ripulin. Ripulia tuli nytkin. Kaikenkaikkiaan kuitenkin vaikea pysyä oireiden perässä, niin epämääräiset ne on. Ruokahalu vaihtelee olemattomasta hillittömään, kakkaaminen ripulista ummetukseen ja olotila todella vaisusta yliaktiiviseen. Vuoristorataa joka on kyllä minulle todella raskasta.  Tänään sain annettua pahoinvointilääkkeeen ruuan mukana ja illalla rupesi vaikuttamaan taas hyvältä. Jane söi tosi innokkaasti, on pirteä eikä toistaiseksi oksentele.

Jane 29.11.2015, 13 v 9 kk

Myös Juju on ollut huolissaan mummon voinnista. Seuraa Janea ulos ja pitää silmällä kun mummo käyskentelee pihalla. Jos Jane antaisi, Juju makaisi vieressä ja hoitaisi. Jane on ruvennut sietämään Jujua jopa paremmin kuin Jekkua joten ehkä Jujun hoivavietti on vähän sulattanut mummon sydäntä.

Toko on nyt in

Niin siinä sitten kävi että talvi tuli heti viime postauksen jälkeen. Ja aika ryminällä tulikin, muutaman päivän aikana satoi 30 cm lunta. Talven tullessa olimme kuitenkin käymässä etelässä tädin synttäreillä ja mökillä sain tehtyä vielä muutaman jäljen Jujulle. Janatreeni (3 x about 10 m janat) onnistui tosi hyvin, pitempi jälki meni vähän kaahatessa (mm 2 kepin yli), mutta sen seurauksena tehty ja kauden viimeiseksi jäänyt, peltojälki sitten taas onnistui hyvin. Hyvällä fiiliksellä jäätiin talvitauolle, keväällä sitten lisää janoja ja peltojälkeä.

Nyt sitten vaan tokoillaan.
Motivaatiota ja vinkkiä treeneihin haettiin viikko sitten Torniosta jossa TORKK järjesti upouudessa hallissaan Tarja Melakarin tokokoulutuksen. Paljon tuli hyviä vinkkejä, lisää motivaatiota ja tykkäsin kovasti Tarjan tyylistä.

Ensin otettiin porukassa paikallaistumista ja mietittiin kehääntuloa. Tapojeni mukaan en ollut yhtään liian aikaisin paikalla, joten aika lailla kiireellä mentiin kehään. Vieras paikka, vieraat koirat jne niin Juju vähän levottomassa mielentilassa eikä oikein keskittynyt. Meni maahan kun sanoin jättökäskyn, vingahti pari kertaa ja pää kääntyili. Mutta istui kuitenkin, ei meinannut valahtaa maahan  kertaakaan. Lisää treeniä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä. Kehään menoon pitää vielä miettiä joku juttu että saan Jujun 100 % samaan kuplaan kanssani. Nyt se oli siellä vähän puolittain ja puolittain jonkun muun kuplassa :D

Juju treenasi tunnaria, maahanmenoja ja seuraamista:

1. Tunnarissa on ollut ongelmana vähän huoleton asenne ja kapuloiden maistelu. Tehtiin ruutunauhahässäkkä-tunnaria: ruutunauhasta sopiva mytty, jonka väleihin kapulat laitetaan. Koira joutuu haistelemaan kun ruutunauha toimii sopivana hidasteena ja näköesteenä. Jujulle laitettiin hässäkän eteen maahan makupala johon vapautin ja siitä tunnareille. Tarjan mukaan Juju haistelee hyvin, mutta on ehkä oppinut "kokeilemaan" nostelemalla jos kapula olis oikea. Kun ei kuittausta kuulu, toteaa että väärä vissiin on ja siirtyy seuraavalle. Kas, en ole tuota kyllä hoksannut. KOSKAAN EI saa kehua kun merkkaa/nostaa kapulan vaan odottaa että koira on tuonut sitä ainakin pari metriä. Koiran pitää oppia tekemään itsenäisesti ratkaisu että kapula on oikea! Lisäksi Tarja epäili että olen tehnyt liian helppoa treeniä, ajatteleva koira kyllästyy helposti ja keksii omia kuvioita jos junnaa paikallaan. Seuraava tunnari tehtiin sitten niin että  kapuloiden lisäksi seassa oli noutokapuloita ja leluja. Juju vingutteli muutamaa lelua ja toi mulle ainakin 3 ennen kuin siirtyi kapuloihin. Nosti sitten oikean. Tällaista lisää, vaihtelua ja haastetta. Ja suu kiinni niin kauan kun koira on kapuloilla.

Tällä viikolla ollaan tehty kotona aika monta tunnaria. Ruutunauhan kanssa, leluhäiriöiden kanssa ja kaikenlaisia hassuja juttuja sisällä. Laitoin tunnarikapulat mm portaille niin että piti kiipeillä ylös-alas että oikea löytyi. Ja avot kun on ruvennut Juju keskittymään. 


2. Maahanmeno. Juju tekee maahanmenot hissitekniikalla itsensä usein melko tarkkaan asetellen, joten halusin Tarjan arvion sekä liikkeestä maahanmenoon että luoksetulon stoppiin. Tehtiin ensin pari liikkeestä maahanmenoa, nämä oli ok ja Tarjan mukaan riittävän nopeita vaikka hissinä menikin. Jujulla on taipumusta heittää takapuolta vähän ulos ja jäädä vinoon, mutta se ei nyt tullut esiin. Tämän jälkeen kierron kautta palkka ensin minulta ja sitten takapalkkana Tarjalta. Pysäytys-maahanmenoissa autoin roimin avuin, mutta ihan samalla tyylillä Juju meni maahan. Ei kuulemma kannata yrittää muuttaa tekniikkaa, se on Jujulla niin vahva että ei välttämättä onnistuisi ja siihen menisi jokatapauksessa hirveästi aikaa. Joten jatketaan samaan tyyliin.

3. Seuraamisen ongelmaksi on tullut levottomuus ja pään heiluttelu käännöksissä. Alkoi kesällä kun rupesin palkkaamaan palloa heittämällä. Tarja huomasi lisäksi että Juju on aika lailla mun käsissä kiinni ja tämäkin tuo levottomuutta (mun kädet on turhan levottomat...). Lelun heittäminen myös vie fokusta minusta ja on saattanut vahvistaa/ylläpitää häiriöherkkyyttä kun Juju zoomailee ympäristöä, bongailee pallon näköisiä mötiköitä ja on muutenkin koko ajan lähdössä minusta poispäin lelun perässä. Eli nyt tarkkana että palkka ei  lennä vaan tulee multa ja mun lähellä.  Seuraamista niin että kädet reisissä kiinni tai selän takana. Lisäksi perusasentotreeniä kädet ylhäällä, selän takana jne. Palkasta luopumista pitää tehdä myös, namista luopuminen oli vaikeaa (lelusta luopumisesta puhumattakaan).

Loppuun otettiin vielä häiriötreeniä missä Tarja heilutteli lelua ja mun piti saada Juju sivulle ja pitämään kontaktia. Vaikeeta ja vaikeemmaksi muuttui kun Tarja otti paremman lelun mitä mulla oli tarjota. Juju yritti kaikin keinoin saada lelua Tarjalta (mm haukkui tarmokkaasti) eikä kauheasti välittänyt mun huuteluista. Tällaista pitää tehdä paljon ja varata tähän tarkoitukseen oma superlelu.

Muitten koirien kohdalla tuli vinkkinä:
- Noudon opettaminen: ensin pelkkää vauhtinoutoa kevyellä kapulalla/tunnarikapulalla (joka ei satu jos tippuu koiran varpaille) jossa rakennetaan vahva motivaatio hakea kapula ja juosta palkalle. Tätä riittävän pitkään ennen pitotreeniä. Pitotreenit nostona. Koira nostaa, kehutaan ja palkataan. Vasta kun nämä onnistuu otetaan irrotuksia. Tarja ei koskaan laita kapulaa koiran suuhun välttääkseen painetta ja sijaiskäyttäytymistä.

- Ruutu: Ensin motivaatio ruutuun juoksemiseen. "Missä ruutu" vihjeellä ruudun bongaamista ja esim lelulle juoksemista. Toinen hyvä treeni: Jätä koira ruudun viereen, lähetyspaikalta luoksetulokutsu ja siitä ruutuun lelulle. Ruutuun pysähtymistä voidaan treenata erikseen lätkällä. Pysähtyminen, maahan, ohjaajan lähestyminen jne voidaan opettaa tällä tavalla erikseen ruudusta. Toisille koirille sopii paikan opettaminen tyhjässä ruudussa mutta vauhdikkaille tapauksille voi olla parempi opettaa niin että lelu tai lätkä on aina ruudussa.
 
- Metallikapula: kysyin tähän vinkkiä kun huomasin että metskusta on monen kuukauden tauon jälkeen tullut Jujulle ihan totaalisen YÖK. Jos koira inhoaa metallia niin se inhoaa, ei voi mitään :D Olisi hyvä jos koira oppisi ottamaan kapulan vinottain suuhun, silloin se ei kolise niin pahasti hampaisiin. Kotona treenataan paljon kapulan nostoja, hyppynoutoa pääasiassa samankokoisella puukapulalla, silloin tällöin metallisella. Heitä metallikapula lähelle estettä ettei koiran tarvi juosta se suussa "liian pitkää matkaa".

- EVLn kiertohässäkkä, pilko osiin: 1) Kiertoa niin että lelu merkin vieressä, opettaa koiran juoksemaan merkkiä kohti eikä kiertämään banaanina jolloin riskinä esteet. 2) Nouto ja hyppy aluksi niin että vaan toisella puolella on hyppy. 3) istu/maahan/seiso pysätyksiä erikseen paljon.

Talventulopaniikki

Lokakuussa minuun iskee aina paniikki kun tajuan että kohta alkaa hirveän pitkä talvi, kaiken kivan "loppu" ja aivan liian pitkä tauko maastotreeneihin. Paniikkia lisäsi tänä vuonna syyskuun kiireet jotka esti aika tehokkaasti treenaamisen. No lokakuussa treenattiin sitten senkin edestä. Hakua päästiin treenaamaan 2-3 kertaa viikossa ja joitakin jälkiäkin talloin. Ensilumi satoi viime viikolla, mutta suli viikonloppuna pois ja elän toivossa että vielä päästäisiin muutama kerta hakuilemaan tai ainakin muutamat jäljet vielä haistelemaan. Ihan hyvällä mielellä jokatapauksessa nyt jäädään talvitauolle. Kaikki treenit on mukavassa vaiheessa ja alkaa tuntua siltä että sohvallakin on ihan kiva viettää elämää.

Listaa missä ollaan ja mitä pitää muistaa kun joskus taas piiiiitkän talviunen jälkeen päästään treenaamaan:

HAKU

Motivaatio on kohdillaan, Juju etsii hyvin ja haluaa myös löytää. Nenä toimii kyllä hyvin, yleensä paremmin kuin mun suunnitelmat. Viime treeneissä olen yrittänyt panostaa syviin suoriin pistoihin ja oikeaan suuntaan kääntymiseen, mutta pyörivä tuuli (tai sen täydellinen puuttuminen) ja kaikenlainen muu välillä sotkee ja Jujun nenä kertoo että kannattaa tehdä ihan eri mallinen pisto mitä ohjaajalla oli mielessä. Hyvä kuitenkin näin.

Pistot on pääasiassa suoria, syvyyttä on välillä hiukan liikaakin. Jos ei MM haise, niin Juju uppoaa helposti vaikka 100 m. Sitä laatikkomallia pitää keväällä sitten selventää. Juju kestää hyvin pistojen korjaamista, pari kertaa olen korjannut useammankin kerran huonon lähdön tai taaksepäin kääntymisen takia ja tuntuu että Juju vaan sisuuntuu siitä että hinkataan. Ei ainakaan yhtään ota itteensä.

Tyhjiä en ole ottanut vielä kovin paljoa. Muutamia on otettu tarkoituksella ja muutama on tullut vahingossa. Näissäkin on vielä harjoiteltavaa jos haluaa saada 10 + työskentelystä. Motivaatio ei laske vaikka tyhjiä tulee, mutta eteenpäin kääntymistä pitää vahvistaa. Hajut vie Jujua kovasti, joten edellisten käyttämät piilot ja aikaisempien koirien jäljet vetää herkästi työskentelemään taaksepäin tai juoksemaan minne sattuu. Vielä vähän kokematon ja innokas nuori sälli tekee kuitenkin aina parhaansa.

Ilmaisut alkaa olla hyvällä mallilla. Nyt on haukutettu 5-25 haukkua joka piilolla ja lähtee ihan reippaasti haukkumaan. Jalkapallo palkkana (jalan alla näkyvissä) toimii parhaiten vireen nostajana. Sopivassa vireessä paukuttaa ilman että häiriintyy vaikka minä tulen viereen hengailemaan. Talvella treenataan kentällä/auratuilla alueilla ja listalla on haukun pidentämistä, minun piilolle tuloa, hallintaan ottamista, erilaiset umpparit ja muut piilot. Sen lisäksi pikkuhiljaa vois laittaa palkkaa piiloon. Koko ajan Juju on haukkunut sopivassa mielentilassa, sopivalla etäisyydellä ja maalimiehet kehuneet sen kohteliaaksi pojaksi. Joten  jatketaan samalla linjalla.

Viime treeneissä tuli vahingossa opetettua myös maalimiehellä pysymistä vaikka minä huutelen keskilinjalla. Tähän samaan pistoon tuli kyllä aika monta muuttujaa. Ensin korjattiin pistoa 3 kertaa ja sitten luulin että Juju on tekemässä hyvää tyhjää ja huusin sitä aika pontevasti 2 kertaa pois maalimieheltä. Juju oli ollut vähän hämillään mitä tehdä mutta MM Kirsi oli onneksi niin hyvin tilanteen tassalla. Kevyesti sanoi hauku vaan ja muutamasta haukusta heti super palkka. 


Talvi tulee ja Juju kokeilee jo lammen jään kestävyyttä

JÄLKI

Jälki on kokenut ison motivaatioharppauksen (sekä minun että Jujun mielessä) ja lähtenyt sujumaan aika mukavasti. Juju kehitti kesän mittaa itselleen ruokahalun ja nyt sitä voi palkata myös makupaloilla. Tajusin sitten myös että voin ruveta laittamaan ruokaa jäljelle ja nythän se toimii kuin unelma kun muurahaisetkin on menneet talvilevolle. Poroja on nyt tosi paljon metsissä ja jälkien onnistuminen on korreloinut suoraan ja erittäin merkittävästi porojen aiheuttaman häiriön kanssa. Itsepintaisesti tein jälkiä Mellavaaraan, vaikka siellä vaelteli kymmenpäisiä tokkia ja kellot kilkatti välillä monesta suunnasta (voin vaan kuvitella miten ne haisi Jujun nokkaan). Näissä treeneissä tuli selväksi että:

-  jäljestystä edeltävä tunnetila on tärkeä. Juju kestää porohäiriötä kohtuullisesti kunhan jälkeä ei edellä liian kiihkeä mielentila. Eli lenkitys ja "hallintatreeni" porotokkien ohi ennen jälkeä ei ole suositeltavaa. Myös edellisen jäljen jättämä tunnetila on tärkeä. Jos tulee epäonnistuminen porojen takia niin seuraava ja sitäkin seuraava jälki ehdottomasti helpompaan maastoon.

- minun oma tunnetila on sitä tärkeämpi mitä vaikeampi (= mitä enemmän on porojen aiheuttamaa häiriötä) jälki on. Siis kannattaa tarkoin harkita lähteekö jäljelle jos on pienintäkään riskiä että otsa kurtistuu. Juju ottaa herkästi painetta poroista ja luulen että se yhdistelee pikku päässään porojen aiheuttamaa vietin nousua ja "palautetta" mitä se on saanut porojen jahtaamisyrityksistä. Pitäs vielä keksiä keino, millä sen paineen sais pois jäljeltä ja Jujun keskittymään vain jäljen ajoon. Luulen että harjoitus tekee tässäkin mestarin kunhan saadaan nyt sopivassa suhteessa onnistumista ja pientä haastetta.

- Ilman isompia häiriöitä (porot riittävän kaukana, jäljet ei ole iso ongelma)  Juju jäljestää hyvällä motivaatiolla ja aika jujumaisella tyylillä. Vähän semmoista huoletonta meno välillä on ja näkyy että enempi on treenattu hakua. Mutta on jäljet kyllä olleet myös aika tuoreita joten vanhempia jälkiä jatkossa lisää.

- Kepit Juju ilmaisee nyt tosi hyvin. Välillä meinasi jälki viedä mennessään ja kepit unohtua, nyt on viimeiset n.5 jälkeä menneet tämän suhteen hyvin. Ruokapalkka toimii palkkana tällä hetkellä parhaiten, pallopalkkaus vie vireen vähän yli.

- Janaa ei ole kunnolla treenattu, mutta sitä ehditään treenata vielä syksyn mittaa.

Esineruutu
Tämä on kivaa ja etsiminen sujuu. Nyt pitää panostaa tuomiseen ja pitämiseen. Talvi harjoitellaan erilaisten esineiden pitämistä, erityisesti pienehköt kankaiset esineet on haastavia (Juju tuntuu kuvittelevan että ne on purkkaa).



Häiriötreeni-avustajia

 

Poroja on paljon ja olen sumeilematta hyödyntänyt näitä luontokappaleita kaikenlaisiin häiriötreeneihin. Viime sunnuntaina porot oli pistäneet leirin pystyyn keskelle moottorirataa ja juoksivat siellä rallia ympäri autorataa. Oli kyllä hyvä treenata luoksetuloa ja muuta hallintaa Juju irti kun oli aita kuitenkin välissä. Takasin tullessa porot vähän vaikeuttivat treeniä ja rupesivat yksitellen hyppimään aidan yli ja pukkihyppelemään tien poikki. Mutta hyvä treeni oli tämäkin. Hetken mielijohteesta kokeilin miten Juju tippuu maahan kun vapautan sen porojen perään (etäisyyttä oli kuitenkin sen verran, reilu 50 m, että arvelin riittävän) ja käsken maahan (sarjassamme ei välttämättä niin hyviä ideoita...) ja hyvinhän se tippui :D On se kyllä kehittynyt mielettömästi kesän-syksyn aikana. Talvella on hyvä treenata lisää kun on upottava hanki hidasteena.

Case closed

Jekku ja Jane kävivät sunnuntaina Jaana-Kaisan käsittelyssä ja puhuttiin tietenkin myös Jekun kyynärdiagnoosista. Jaana-Kaisan mukaan syy-yhteys kyynärrikon ja lanneselän välillä on täysin selvä. Kyynärän keventäminen siirtää koiran painoa taakse mikä kuormittaa lanneselkää. Ja toisaalta toisinpäin, lanneselän oireet voi kuormittaa etuosaa ja aiheuttaa rikkoa kyynäriin. Jokatapauksessa Jekun selkäoireille on nyt viimein selitys. Vuosia olen vatvonut mikä saa selän jatkuvasti jumiin, aiheuttaa fasettilukkoja ja selkeää kipuilua. Syy on 5 vuoden takaisessa haaverissa jossa hakutreeneissä arvaamattomasti pompannut pallo aiheutti etujalan kiertymisen. Vamma diagnosoitiin (vähän epävarmasti, kuvissa ei näkynyt mitään olkapäässä sen kummemmin kuin kyynärässäkään eikä jalkaa tähystetty, mikä olisi varmistanut diagnoosin) olkapään nivelsiteiden repeämäksi ja parani 2-3 kk levolla. Tai itse uskoin että parani, mutta jäi sitten kuitenkin kytemään ja tekemään kyynärään rikkoa. Jekku rupesi keventämään etuosaa (ilman että minä huomasin) ja se kuormitti lanneselkää. Selkäoireita en koskaan osannut yhdistää etujalan haaveriin ja kun samaan aikaan (2011-2012) oli vähän epämääräisiä pissaongelmia (ja virtsanäytteestä löytyi kiteitä) ohjautui tutkimuslinja eturauhas-lanneselkä akselille. Oireita hoidettiin siis ensin eturauhasvaivoina, Jekku kastroitiin mutta kun liikunnan lisääminen kastroinnin jälkeenkin toi oireet takaisin, ruvettiin  lanneselkää syynäämään tarkemmin ja tarkemmin (ja rahaa paloi....). Uskon että jos olisin jo silloin 3 vuotta sitten päässyt jonkun Jaana-Kaisan pakeille, olisi Jekun "historia" käyty kunnolla läpi ja ehdotettu myös etuosan kuvaamista sen sijaan että olisi keskitytty vain lanneselkään, joka oireili vaikka varsinainen vika oli kyynärässä.     Aika opettavaista ja kuulemma ei kovin harvinaista. Etuosan ongelmat oireilee usein lanneselässä. No kuten me ihmisetkin, koira on kokonaisuus ja yhden kohdan rikkoontuminen hyvin usein aiheuttaa oireita toiseen. Joten oireileva kohta ei välttämättä ole se mikä on rikki. Tätä soisi painotettavan länsimaisessa (eläin)lääkärikoulutuksessakin.

Jekku voi onneksi nyt aika hyvin. Kovasti se oli jumissa ja lanneselkä oli kaarella kuin pallo, mutta nyt Jekku hierotaan säännöllisesti ja varotaan kyynärää rasittavia liikkeitä. Mieleltään Jekku on iloinen, rento ja leikkisä. Toivon mukaan näin jatkuu vielä pitkään. 

 

Jujun juttuja ja vähän muidenkin

Syyskuu oli ja meni työkiireissä. Ei keretty hakuilemaan eikä paljoa mitään muutakaan, paimennustaipparitkin jouduin perumaan edellisenä iltana töitten takia. Harmitti kun tuo oli todennäköisesti ainutkertainen tilaisuus osallistua paimennuskokeisiin, mutta muuten sillä ei nyt ollut niin väliä. Taippareihin pitää koiran olla alle 2 v ja muihin kokeisiin pitäis sit ihan treenata. Olen ajatellut pitää paimennuksen sellaisena harrastuksena, jota ei niin kauheasti/tavoitteellisesti treenata, luomupaimennuksena.

Syyskuun puolessa välissä käytiin Kilpisjärvellä jossa Juju pääsi minun mukaan maastotöihin Jekulta peritty reppu selässä keikkuen. Maastoapulainen oli erityisen kätevä kun kuljetti kynät ja muun pikkutilpehöörin, jota on aina hankala isosta repusta löytää. Ja oli vetovyössä kiinni olevasta Jujusta myös vähän vetoapua rinnettä ylöspäin kavutessa. Tuo hyöty kyllä hupeni siinä vaiheessa kun Juju halusi vetää sivusuunnassa tai alaspäin porojen perään. Poroja oli paljon ja tuntui että joka kiven takaa kurkisti uusi 10 poron tokka, jotka joko halusivat juosta aivan meidän vierestä ohi tai sitten tulla pällistelemään 5 m päähän. Jujua joutui välillä kaksinkäsin pitämään kiinni eikä tarvinnut kyllä yhtään arpoa että uskaltaisko sitä päästää irti. Mutta ihan hyvää treeniä tämäkin, pitäis joka päivä olla tuommoisen poromäärän "vankina". Luulen että Juju pikkuhiljaa siedättyisi tai ainakin kyllästyisi. Hallintatreeni on kyllä tuottanut paljon tulosta, mutta on tässä vielä jonkun verran harjoiteltavaa...

Poorooojaaa



En  pysty olemaan katsomatta....

Sopuleitakin näyttää olevan (ei nähty yhtään elävää)

Paras maastoapulainen

Sateenkaartakin ihasteltiin

 

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna oli Oili Huotari Rovaniemellä ja osallistuin Jujun kanssa lauantaina koulutukseen. Oli kyllä tosi hyvä ja hyödyllinen kurssi. Ensin vähän harmitti ajankohta, kun ei oltu yhtään keretty (erityisesti tokoa) treenata, mutta oikeastaan tämä tuli nyt juuri sopivaan saumaan. Antoi motivaatiota, potkua ja ryhtiä syksyn tokotreenien alkuun. Olen vähän jämähtänyt Jujun treeneissä, edelleen en muka uskalla vaatia "liikaa" ettei motivaatio laske jne. No saatiin ohjeeksi ruveta nyt kunnolla treenaamaan, Juju pitää laittaa töihin! 

Muistettavaa:

- Mustavalkoisuus: kontakti pitää pitää joka tilanteesa, jos tippuu äpäp tms. Ei palkata kun ottaa äpäpin jälkeen kontaktin (korkeintaan lievä kehu, "noooin siinä on sivu") vaan uusi käsky ja palkka kun onnistuu alusta loppuun. 

- Liikkeen pitää onnistua kerrasta, muuten ei palkata. 

- Sivulletuloja eri kulmista ja eri tavalla (kädet eri asennossa). EI saa auttaa, EI saa siirtyä, EI vartaloapuja! Taaskaan ei palkkaa jos ei mene kerrasta oikein. Nyt olen kuitenkin palkannut myös siitä jos oma-aloitteisesti rupeaa korjaamaan. Toiselta kouluttajalta sain vinkiksi myös palkata aktiivisuudesta, jota sais Jujun kohdalla edelleen olla enemmän. 

-Pitempiä seuraamispätkiä!

- Laiskoihin sivullesiirtymisiin Oilin resepti oli että kerran voi toistaa käskyn, sen jälkeen voi koiran "käskeä" pois, odottaa hetken ja antaa uuden käskyn. Tämä kyllä tepsi Jujulle joka on noita laumasta häätöjä kokenut metsässä (porojen jäljille lähdettyään). Ottaa aika vakavasti tämmöiset poiskäskemiset :D Tepsivä konsti on myös temputtaminen, Juju kytkeytyy ihan eri aallonpituudelle kun sillä teettää esim pyörähdyksen "spin" komennolla. Siirtymisiä pitää jokatapauksessa treenata.

- Häiriöt: Sen lisäksi että koiralle opetetaan että kontakti kannattaa pitää, sille pitää opettaa että se täytyy pitää. Eli on myös opetettava mitä ei saa tehdä. Erityisen tärkeää vilkkailla ja häiriöherkillä koirilla. Pahoilla häiriöillä (ihminen houkuttelee nameilla, kutsuu, hokee jes, vapaa, vääriä asentoja yms) opetetaan että näihin ei saa reagoida. Näin koirat oppivat nopeasti sulkemaan häiriöt pois eivätkä paineistu kokeessa vaikka tulisi outoja tilanteita vastaan. Treenaa sivulla- ja paikallaolojen lisäksi seuraamisessa, luoksetulossa (joku heittää lelun kesken matkan) jne.

- Kuunteluatreeniä: anna man käskyn sijaan men, sivulle käskyn sijaan silakka jne. Huuda Villeä, Kallea ja Sirpaa ennen oman koiran nimeä. Opettaa tarkkaavaiseksi.

Ryhmätreenissä otettiin erilaisia häiriötä porukalla:
- Ringissä maahan-sivu käskyttämistä (jokainen omaan tahtiin), tässä ei ollut suurempaa ongelmaa, Juju ei reagoinut kertaakaan kenenkään muun käskyihin. Sivu käsky piti pari kertaa toistaa, tässä on vähän epävarmuutta. 
- Ringissä jätettiin koira istumaan ja ohjaajat siirtyi keskelle rinkiä. Oili kävi vuorotellen jokaisen koiran luona häiritsemässä. Houkutteli makupalalla, antoi maahankäskyjä, otti jopa hihnan ja rupesi vähän vetämään koiraa. Nämä oli pahoja Jujulle, jonka kanssa ei tämmöistä häiriötä ole otettu ikinä. Mutta alkoi kyllä jo vähän päästä jyvälle jutun juonesta.
- Ringissä edelleen kontaktitreeniä niin että toiset koirakot pujotteli välistä.
- Rivissä pienillä etäisyyksillä (0.5-1 m) maahan ja sivulle-käskytyksiä yksitellen. Juju oli tasoonsa nähden hyvä. 

Ylempien luokkien liikkeisiin tuli myös hyviä vinkkejä joita ruvetaan kohta myös testailemaan.
Viime ja tällä viikolla ollaan treenattu jotain melkein joka päivä ja hitsi kun rupeaa moni asia toimimaan hyvin. Ei sole ko reenaamisesta enää kiinni :)
 
Vanhukset on olleet vauhdikkaamia taas kuin vuosiin. Jekun kanssa on käynyt niin kuin joskus käy: huomaa miten se on ollut kipeä nyt kun se ei enää ole kipeä. Eli oireet, joita piti normaalina luonteeseen liittyvänä ovatkin yhtäkkiä kipulääkkeen myötä hävinneet. Jekku on huomattavasti pitkäpinnaisempi, rennompi, leikkii Jujun kanssa ja liikkuu hyvin. Molemmat seniorit tekee pitkähköjä lenkkejä ja kulkee tottistreeneissä mukana vaatien tietenkin treenejä myös itselleen. Niin mahtavaa!

Lisää kremppaa

Jekku rupesi ontumaan toista etujalkaansa. Sama jalka, josta se 5 vuotta sitten reväytti olkapään nivelsiteet. Kun ontumineln jatkui ja paheni minun ollessa reissussa (tai minun ja Jujun tullessa kotiin, jolloin Jekku "vähän" riehaantui), varasin ajan että olkapää kuvataan. Eläinlääkäri tutki ja väänteli jalkaa aika huolellisesti, Jekku reagoi erityisesti kyynärän taivutteluun, joten kuvattiin olkapään lisäksi kyynärät. Samalla otettiin myös lanneselästä kontrollikuva. Olkapäässä ja lanneselässä ei ollut muutoksia (selässä samat uusioluun muodostumat kuin 2013). Kyynärässä sen sijaan oli pahat nivelrikkomuutokset. Olkapäävamma on ilmeisesti kuormittanut kyynärää niin että rikkoa on tullut tai sitten alunperinkin vamma kohdistui myös kyynärään.

Loukkaantunut kyynär jossa näkyy voimakasta uusioluun muodostumaa

Terve kyynär

Loukkaantunut kyynär

terve kyynär

Surettaa. Se että piti Jekulle vielä tämäkin tulla. Ja se että nyt joudun Janen lisäksi kyttäämään Jekun vointia ja miettimään koska on aika. Eläinlääkäri suositteli ottamaan gabapentiinin tulehduskipulääkkeen rinnalle. Kuulemma on ollut hyviä tuloksia nivelrikkokivunkin hoidossa. Nyt on Jekku syönyt viikon molempia ja on aika tavalla oma rasittava ja turhan riehakas itsensä. En huomaa enää ontumista, mutta välillä näyttää kuin ravatessa vähän keventäisi loukkaantunutta jalkaa. Nyt kun asia on tiedossa ja osaan katsoa niin askellus loukkaantuneella jalalla on hieman erilaista, jalka on aavistuksen enemmän ulospäin suuntautunut (Jekulla kaikki jalat sojottaa vähän ulospäin) ja jäykempi. Tämä on aika loogista kun katsoo röntgenkuvissa näkyvää uusioluun muodostumaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä että kivut on nyt hallinnassa joten jatketaan eloa ja nautitaan mahdollisimman täysillä siitä mitä on jäljellä. Posiiivista on että Jekku liikkuu nyt aika hyvällä askeleella, ravaa eikä pelkästään peitsaa. Peitsaaminen ja selän jäykkyys on varmasti peittänyt paljon etujalankin oireita, joten ne on jääneet huomaamatta. Vuosi sitten Jekulla oli pari kertaa etujalan yhtäkkistä nostelua (kuten oli nytkin)  jota en osannut tulkita tämmöiseksi kivuksi. Mainitsin siitä eläinlääkärille muussa yhteydessä, mutta ei sitä sen enempää tutkittu. Jalka oli silloin jo varmasti kipeä ja yhtäkkinen nostelu oli merkki äkillisestä vihlaisusta kenties.

 Kuvausta seuraavana päivänä lähdin työreissuun Kilpisjärvelle. Jekku lähti mukaan kun näin oli suunniteltu. En uskonut että Jekun pää kestää täyslepoa Kilpisjärvellä kun muut pääsi tunturiin, joten otettiin Jekkukin mukaan pienille lenkeille. Kipulääkkeiden voimin se kulki pahemmin ontumatta. Reissu ei näyttänyt pahentavan ontumista joten jatkan sillä linjalla että Jekku ulkoilee paljon vapaana. Alkumatkat se on hihnassa ja Jujun paimennukseen on tiukka kielto. Näissä tilanteissa tulee helposti päätöntä ryntäilyä, missä Jekku ei yhtään mieti että sattuuko jalkaan vai ei. Eilen käytiin hallilla treenaamassa ja seniorikoirat sai tehdä tunnaria, näyttää Jujulle esimerkkiä paikallaolossa, kapulan pidossa ja olla muuten vaan häirikköinä. Voi sitä riemun määrää. Jekku oli ehkä kaikista innostuinein eikä meinannut pysyä nahoissaan kun sai tehdä vähän tokoa.

kaikenlaista treeniä

Kaikenlaista on puuhailtu, pikaiset muistiinpanot tärkeimmistä. Viime viikolla päästiin paimentamaan ja Lauralla oli kamera kuumana, hyviä kuvia tuli myös Jujusta, kiitos näistä!
Harjoiteltiin 2 kierrosta kentällä ohjausta ja kuljetusta. Oli vaikeeta, sekä minun että Jujun mielestä. Jujulla oli vaikeuksia tajuta miksi pitää pysyä lampaiden takana ja minulla oli vaikeuksia sauvan käytössä. Hoksattiin kuitenkin että pitää ehdottomasti olla lyhyempi sauva, onnistuin paineistamaan pitemmällä kepillä koukkimisella ja se sai Jujun kaahottamaan entistä laajempia kaaria. Hitsin kivaa oli kuitenkin ja Minnan arvio Jujusta oli tällä kertaa että on se sairaan nopea, mutta niin älyttömän kiltti lampaille. Juju on kyllä niin kiltti kaikille. Paitsi jäniksille, joita se tykkäisi tappaa (ensimmäinen uhri tuli muutama viikko sitten).

Kohtelias paimen (kuvat Laura Hanni)

Haussa on otettu tyhjät ja ilmasukin mukaan kuvioihin. Juju lähtee varmasti myös valmiille maalimiehille, uppoaa aikas hyvin ja suoraan, mutta vielä pitää keksiä keinot vahvistaa eteenpäin kääntymistä. Ilmasua ollaan otettu nyt 2 kertaa metsässä ja se toimii myös aika hyvin, Juju aloittaa haukun heti ja ilman apuja. Pikkuhiljaa pitää kestoa pidentää. Haku on niin älyttömän hyvässä vaiheessa, että olisi kiva jos vois treenata 3 kertaa viikossa eikä 3 viikon välein mitä työkiireet pakottaa nyt syyskuussa tekemään.

Kuva Laura Hanni

Jälkeä olen yrittänyt vääntää Jujulle rautalangasta. Merkkasin kunnolla jäljet, vaadin jäljellä pysymistä, nenän nostelusta (porojen hajujen suuntaan) stoppasin ja kehoitin takaisin jäljelle, keppejä tiuhaan, ilmaisu kun toimii nyt hyvin (narupallo tms lelu) palkkana. Tämä sujui suht koht hyvin muutaman jäljen verran, sitten tuli taukoa jonka aikana häiriö kasvoi liian suureksi, eli poroja on taas liikaa. Se että porot haisee nokkaan aiheuttaa lähes ahdistavan "tilan" (sekä minussa että Jujussa...). Pään sisällä oleva pieni vihreä ukko kun huutaa että metsästä! metsästä!, mutta liinan päässä oleva akka sanoo että ET (prrrr...). Mietin jo että josko jättäisi jäljen kokonaan pois repertuaarista siihen saakka että muutetaan pois poronhoitoalueelta, mutta pöh. Kyllä tää pitää ottaa vaan hyvänä tilaisuutena kouluttaa koiraa sietämään häiriöitä jäljellä ja samalla oppia itse  paljon kaikenlaista. Esineruutu ja tarkkuus sujuu vaikka porot ois ruudun takana, miksi ihmeessä en saa jälkeä toimimaan?

Kokeilin myös vappuna saamaani vinkkiä käyttää apuhajua ja liuotin kissanruokaa veteen ja ruiskuttelin sitä jäljelle. Juju oli ensimmäiset askeleet ehkä aavistuksen kiinnnostuneempi jäljestä, mutta muuten ei ollut juuri eroa, poron hajut vei voiton. Tuli myös huomattua että Juju ei tykkää kissanruoasta. Ruoka ei siis tosiaan toimi joten unohdetaan se. Palasin takaisin lyhyisiin motivointijälkiin. Viikonloppuna tein pikkujäljen, jossa 2 keppiä välissä (ehkä 40 m välein) ja lopussa patukka. Poronkellot kilkatti taustalla ja Juju tutussa koomassa kun lähestyttiin "janaa". Kokeilin temputtamista että saisin katkaistua sen kooman (jota on vaikea saada pois käskyttämällä, Juju paineistuu tässä tilanteessa herkästi ja rupeaa joko kaahottamaan/sekoilemaan tai menee täysin passiiviseksi) ja Jujuhan teki oikein vauhdikkaita pyörähdyksiä, mutta saman tien suuntas katseen, nenän ja koko aivotoiminnan porojen suuntaan. Seuraava kokeilu oli sitten haukuttaa ja tästä suoraan jäljelle lähettäminen. Hitsi tämähän toimi, Juju jäljesti aika vauhdilla, mutta siitä viis.  Keppiin reagoi nopeasti ja putos maahan keppi jalkojen välissä saman tien. Kepin ja seuraavankin jälkeen pieni haukutus ja saman tien jäljelle toimi hyvin, annoin mennä pitkällä liinalla ja vauhdilla ja tuntuu että nyt oli motivaatio kohdillaan. Patukkakin tuli vastaan aivan täydellisessä kohdassa, hyvästä jäljestyksestä palkkana, että tuntui että kerrankin treeni onnistui. Hyvä oli fiilis Jujullakin ja porot täysin unohdettu. Oispa hienoa jos pikkuhiljaa saatais porojen aiheuttama häiriö pois mielestä. Juju on kuitenkin hyvä jälkikoira ja keppien ilmaisukin olisi nyt kunnossa.

Lampaiden joukkoon on soluttautunut paimen

Tottiksessa ei ole ollut mitään ihmeempää. Juju on edistynyt kovasti häiriön siedon kanssa. Ollaan treenattu 1-2 kertaa viikossa yhteistreeneissä ja tämä on auttanut paljon. Ampumista ollaan otettu muutamia kertoja ja ensimmäisten kertojen pään käännöstä lukuunottamatta Juju ei ole reagoinut mitenkään. BH:n kanssa en pidä kiirettä, mutta talvella voisi käydä tokokokeissa. Pikapuoliin pitäisi ruveta treenaamaan liikkuroituna alokasluokan liikkeitä ja sitten ottaa tavoitteeksi tokon korkkaaminen.

Marttojen oppaana metsäretkellä

Eli metsäpaimenessa siis :D

Torstaina paimennettiin Dion+Paulan ja Hertan+Satun kanssa. Minna lähetti meidät keskenämme metsään, mikä meni paljon paremmin kuin osasin odottaa. Hertta ja Satu olivat kokeneempia paimenia, joten heidän kanssaan oli luottavainen mieli. Hirveän opettavaista kun ei ollut Minnaa koko ajan neuvomassa ja joutui itse koko ajan lukemaan eläimiä  ja ottamaan vastuuta. Koirat toimi aivan loistavasti. Kun oli vaan 3 koiraa, eikä yhtään Minnan koiraa, joutui jokainen kunnolla töihin ja toisaalta uskalsi ottaa vastuuta. Nyt Juju syttyi ihan kunnolla eikä nartut, porot tai mikään muukaan enää häirinnyt työntekoa. Mentiin ensin tietä pitkin, sitten niitty/metsäpolkua, pidettiin pidempi tauko nuotiolla ja monta lyhyempää taukoa matkan varrella. Aikaa meni n. 4.5 h mutta Juju ei olisi malttanut levätä välissä ollenkaan. Tauoilla olisi kiertänyt tai vähintäänkin hoitanut rouvia, pessyt korvia ja takapuolia. Piti aika lujasti käskeä että sain sen viereeni vähän rauhottumaan. Hertan kanssa kiersivät koko ajan, toinen toista ja toinen toista kautta, Dio kuljetti pääasiassa takana. Lopussa Hertta antoi Jujun yksin kiertää (kun oli niin innokas, Hertalla oli jo 5. peräkkäinen paimennuspäivä ja varmaan vähän väsymys painoi). Jujulla ei tahti hiipunut ollenkaan, se kiersi loppuun asti koko ajan ja välillä stoppasi lampaita, joilla kotia kohti kuljetettaessa rupesi vauhti kasvamaan. Täällä on pieni video torstain paimennustunnelmista https://www.youtube.com/watch?v=O_w-qvQ91m8

 

tehtiin tulet ja koko konkkaronkka kokoontui nuotion ympärille :D 

Tyttökullat

Viime viikolla oltiin pari yötä lattiaremonttia paossa Hietakankaan kämpällä. Mahtava paikka ja vain 35 km Rovaniemeltä. Lähimmät naapurit 5 km päässä Rakkapalossa, eli Tiina ja Kaarina koirineen.
Tiina kävikin torstaina ja perjantaina Cecin ja Ainon kanssa meitä moikkaamassa. Juju sai ikäistään leikkiseuraa ja siskokset sai nähdä toisensa. Ei sen puoleen että ne vaikuttaisivat ikävöineen toisiaan, tai edes ilahtuneen jälleennäkemisestä. Oli haastavaa saada muoreja samaan kuvaankaan ja Jane keskittyi "emännöimään" ja ilmoittamaan että mökki on HÄNEN, ruuat on HÄNEN, Tiinan tuomat makkaratkin on HÄNEN :D Mutta kyllä ne niin suloisia pikkumummoja vaan ovat.

kuva Tiina Sallinen

 Janesta on kehittynyt myös varsin aktiivinen mummo. Olin varautunut siihen, että tämä kesä on Janen viimeinen ja hiljalleen se hiipuu ja saattelen sen kohti sateenkaarisiltaa. Pah. Vatsavaivat on historiaa ja Jane mennä tohottaa kiihtyvällä tahdilla, vaatii huomiota ja tekemistä ja laittaa nuorisoa järjestykseen. Viime viikolla sain hampaan jäljet käsivarteen kun erehdyin leikkimään Jujun kanssa samaan aikaan kun Jane oli "vapaana" :D Jälkikin sille piti talloa lauantaina ja senhän se selvitti paremmin kuin pojat ikinä.  Kaiken lisäksi viikonloppuna huomasin että Janen kuulo on palautunut!! Olin jo siinä uskossa, että mummo on täysin kuuro loppuelämänsä, mutta näköjään se tosiaan oli ohimenevä, korva-antibioottitippojen aiheuttama kuuroutuminen.

Kuva Tiina Sallinen

Teinit viihtyivät oikein hyvin keskenään. Samanlaisia vedessä läträäjiä molemmat.

Kuvat Tiina Sallinen

Paimenessa ja yksi hakutreeni

Maanantaina käytiin iltapaimenessa Saajomannussa. Ensin koirat yksin (tai Soran kanssa) aitauksessa. Juju alkuun liinassa, minä kuljin sen tukena lampaiden takana ja Minna ohjasi edestä. Tavoitteena saada koira hoksaamaan miten katraan saa kääntymään. Kokeiltiin myös niin että minä olin Minnan kanssa edessä, mutta tämä oli vielä vaikeeta Jujulle. Jujun tosi vahva kiertäminen tuli esiin ja kun sen ei annettu kiertää, meni epävarmaksi. Hyvin kuitenkin rupesi hiffaamaan jutun ideaa ja totteli tosi herkästi. Sen verran Juju muisti keväisen porojen jahtaamisen poiskitkemiset, että reagoi sauvaan aika voimakkaasti. Mutta tottui kyllä siihen illan mittaa kun kävin sillä ohjailemassa Jujun nokkaa pois narttujen takapuolista :)

 

Kenttäpaimennuksen jälkeen lähdettiin metsään 2 ryhmässä. Jujun kanssa metsään lähti Dio-corgi, Sissi-sakemannimix, Oho-kelpie ja Bilke-porokoira. Tämä se vasta hauskaa olikin. Juju oli lampaiden kanssa kuin kala vedessä. Ainoastaan narttukoirat vähän häiritsi sen keskittymistä ja erityisesti Sissi veti puoleen kuin magneetti. Hauskaa oli kuitenkin miten hyvin koiralauma pelasi yhteen. Mitään rähinöitä ei ollut urostenkaan välillä vaikka leikittivät ja liehittelivät samaa narttua. Mennessä kuljin ensin lampaiden takana, sitten edellä. Juju kiersi koko ajan ja huolehti hyvin laumasta. Takasin tullessa edellä kulki Oho, joka vähän pärräsi Jujulle, eikä Juju sitten noussutkaan eteen saakka kiertämään vaan leikkasi lampaiden välistä.

Hitsi että oli kivaa, heti piti ruveta pläräämään kalenteria että koska päästäs uudestaan. Erityisesti metsäpaimennus oli aivan kamalan kivaa ja opettavaista. Näkee miten koirat toimii keskenään ja miten ne toimii lammaslauman kanssa. Ja Minna on mahtavan hyvä opettaja, lukee koiria ja lampaita niin hyvin. 

 

Lopuksi paimenkoirat pisti ranttaliksi

Tänään käytiin hakuilemassa Norvajärvellä Elinan ja Nellan kanssa.
Etukulmiin pienet ääniavut, hyvät syvät pistot. Molemmilta sisääntulo ja kolmas pisto tyhjä (Jujun ensimmäinen oikea tyhjä), Elinan oli tarkoitus katsoa että Juju kääntyy oikeaan suuntaan. Minä etenin ja jäin odottamaan että Elina sanois kääntyykö oiken vai väärin, mutta Juju vaan juoksi syvemmälle ja syvemmälle. Upposi ainakin 100 m ja kun näytti kääntyvän oikein, huutelin sitä keskilinjalle. Ei ehkä mikään täydellisen muotoinen pisto, mutta tuli testattua että a) Juju osaa ylittää tallausjäljet (niitähän oli nyt vaan 3 kun me kolmistaan tehtiin kisatallaus, joten alueen raja ei ollut kovin selvä) ja b) se on hyvin ehdollistunut siihen että "juostaan suoraan kunnes törmätään maalimieheen" :D Suorat pistot on siis hanskassa. Ens kerralla paremmmin tallattu rata ainakin tyhjien kohdalle ja pistoja voisi  miettiä niin että maalimiehet löytyis eteenpäin kääntymällä. Tyhjän jälkeen vielä jänis ja loppuun pari haukutusta. Ensin piti vähän käynnistellä, mutta sen jälkeen haukku lähti hyvin. Tän päivän älynväläykset oli itselläni:
- Haukutus ennen rataa alkurutiiniksi. Tää sopivasti nostaa Jujua ja on hyvä rutiini kertomaan mitä ollaan tekemässä.
- Haukkutukseen nyt vielä oma lelu (jalkapallo? ois helppo potkasta palkaksi), jota ei käytetä muuhun.
- Vahvista eteenpäinkääntymistä
- Tyhjiä mukaan, mutta selkeemmin tallottu alue, että tietää missä se loppuu.

Hakua x 3 ja tottista hallissa

Putki päällä.... 5 päivän sisään mahtui 3 hakutreeniä:

Torstaina Vennivaaran kallioradalla vieraassa porukassa, jossa mukana myös 2 miestä. Etukulmiin "viuhka", molempiin hyvät syvät, suorat pistot ja leikki palkkana. Enää en muista oliko 3. tai 4. maalimiehillä apuja, muistaakseni ei kummallakaan. Hyvin lähti, hyvät pistot ja hyvin leikki. Ja ei ole enää mitään ongelmaa vieraiden maalimiesten, oli sukupuoli kumpi tahansa, kanssa.

Sunnuntaina oman porukan kanssa Toramolla. Haamumuistikuvat etukulmiin, maalimiehet 70 m syvyydessä mutta näyttäytyivät lähempänä. Hyvät suorat pistot taas. Kolmas maalimies valmiina n. 50 m:ssä, sisääntulo jonka jälkeen taas hyvä suora pisto. Sisääntulo ja 4. maalimies jäniksenä. Super!
Lopuksi vielä Elina ja Heidi haukutti purutyyny kengän alla, ihan loistohaukut ja melko lämpimästä säästä + 1000000000000000000000000000000000000 mäkäräisestä huolimatta vire nousi ihanasti.

Tiistaina
Alkalointiradalla Outin ja Elinan kanssa. Rata oli muuttunut järveksi viime viikon sateiden myötä. Mäkäräisiä oli vielä enemmän kuin sunnuntaina ja kuumakin oli, olosuhteet kuin suoraan helvetistä siis. Ei jaksettu/haluttu talloa, Juju oli ensimmäisenä, joten puhtaaseen maastoon etukulmiin valmiit ukot. Ei ollut mitään muuta ongelmaa, kuin että meinasi karata toiselle puolen tietä, jossa haistoi joko Johninille tehdyn jäljen tai jonkun muun kulkureitin. Toisella lähetyksellä löysi maalimiehen. Loppuun 3 haukutusta.

Viime viikolla käytiin koko porukalla 2 kertaa hallilla treenaamassa hyppyjä sateelta ja itikoilta suojassa. Samalla seuraamista, jääviä, tunnaria ja noutoa. Vanhukset teki vähän jumppaa niille viritetyllä minikavalettisarjalla mikä sai ne innostumaan vähän liikaakin. Jujulle 3-4 esteen hyppysarjaa, jossa viimeisenä pressueste 70-100 cm korkeana. Juju meni ekan kerran  metrisen esteen ja näytti siltä että menis vaikka 2-metrisen.

Torstaina lähdetään etelään sukuloimaan ja toivon mukaan siellä on vähän vähemmän itikoita.

Terveys asuu suolistossa

Niin se on, ja Jane on siitä kävelevä esimerkki.
Mutta nyt tuntuu siltä että närästys-oksentelu-ripulikierre on katkaistu ja huonovointisuus hävinnyt. Jane on jälleen pirteä, iloinen ja vauhdikas vanhus. Maitohappobakteerit ja haimaentsyymit otettiin käyttöön mikrobiston tasapainottamiseen ja ruuansulatuksen avuksi ja nää tuntuu auttavan. Närästystä tai okesentelua ei ole enää yhtään, ruoka maistuu taas ja vauhtiakin on tullut tassuun.  Hiivat rupesi pursuamaan korvista ulos pari viikkoa sitten ja näihin saadut korvatipat ilmeisesti aiheutti tilapäisen kuulon menetyksen. Jane on nyt täysin kuuro, mutta eläinlääkärin mukaan kuulon pitäisi palautua nyt kun korvatippakuuri loppui. Elän toivossa, mutta samalla mietin Jujun kouluttamista kuuronpaimentajaksi. Jane osaa kyllä jo riittävästi viittomakieltä, mutta joku konsti tarvittaisiin saamaan sen huomio kun se lenkillä kulkee edellä.

Hakua ja ihan vähän jälkeä

Huh juhannus ohitettu ja päivä alkaa lyhenemään. Ei uskoisi että ollaan keskikesässä, vuoden ensimmäinen lämmin päivä kun oli vasta tällä viikolla. Kylmä alkukesä on toisaalta ollut oikein hyvä treenaamiselle eikä itikoitakaan ole ollut haitaksi asti. Nyt itikoita sitten ON haitaksi asti. Eilen meni hermo niin, että pakkasin koirat autoon ja ajettiin halliin treenaamaan, sisällä saa sentään olla rauhassa. Ihana Lapin kesä... Alkukesä ollaan treenattu hakua ja tottistakin suhteellisen ahkerasti. Jälki on jäänyt vähemmälle, siinä otetaan ryhtiliike heti ens viikolla kun jään lomalle.

Hakua päästiin kunnolla treenaamaan metsässä vasta vapun jälkeen Eloisa-Off Line's leirillä. Siellä tuli esiin aika isoja ongelmia vieraiden maalimiesten kanssa leikkimisessä ja muutenkin Juju oli aika tavalla pihalla kaikissa treeneissä. Juju väisti ekassa treenissä ollutta miespuolista maalimiestä ja tän jälkeen ei leikkinyt kunnolla patukalla kenenkään kanssa. Narupallolla leikki kahden maalimiehen kanssa taas hyvin. En tiedä johtuiko sitten pallosta vai leikittäjästä enemmän. Seuraavat treenit yritettiin pitää hauskoina, vauhdikkaina ja lyhyinä, palkka vaihdettiin 2 pallon leikkiin, mikä ei ehkä ole sekään ihan Jujun juttu. Juoksevat ja hilluvat tai treenin lopuksi metsään jäävät maalimiehet saa pahimmillaan Jujun vaan passivoitumaan kun se rauhottelee itseään. Jälkikäteen pohdittuna olisi ollut parempi vaan selkeyttää treeniä sen sijaan että porukalla hillutaan. Pohdittiin ongelmia kouluttajan (Marko Kalliokoski), Jujun veljien ja isän omistajien kanssa ja päädyttiin siihen että odotellaan mörköiän tasaantumista ja viettienkin tasapainottumista enkä ota sen kummempaa stressiä ongelmista. Leirin jälkeen keskityin siihen että Juju on kartalla mitä ollaan menossa tekemään, ilmasutreenit jätettiin tauolle ja ilmasutapaakin pohdin uudestaan.  Toukokuu treenattiin parikin kertaa viikossa tutun porukan kanssa ja muutama vieraskin maalimies treeneihin eksyi. Myös yksi miespuolinen, minun mielestä aika "paha" mies. Palkkoina pallot tai purutyyny, eikä ole enää ollut ongelmaa leikkimisen kanssa.

Kuva Elina Suomalainen

Kesäkuun ekana viikonloppuna oltiin Louella KSPK:n pk-leirillä, jossa hakukouluttajana oli Mari Hyytiäinen, paljon tuli vinkkiä treeneihin. Muutamia kirjoitin ylös:

- Selkeät rutiinit ja hallinta rakennetaan jo nuorelle koiralle: sisääntulot, vieressä kulkeminen, odottaminen jne. Tämä selkeyttää ja koira oppii että hallinnan kautta pääsee tekemään.
- Käytä alkuun ja tarvittaessa apuja: tuuli, näkö, ääni, kaistaleet, maaston muodot,TALLAUS
eli vanhat kunnon kaistaleet! Kaistaleiden avulla on kätevä treenata mm hankalia maaston muotoja (tien, ojan, puunrungon ylitykset) ja maastonmuutoksia.
- Jos koira lähetetään valmiille ja se ei uppoa riittävän syvälle, ei käytetä apuja vaan mennään syvemmälle ja lähetetään niin kauan että koira uppoaa
- Optiset urat: koirat seuraa aukkoja metsikössä, aukot on eri kohdissa koiran korkeudella kuin ihmisen, katso lähetyspaikat "koiran näkövinkkelistä"
- Koira saa vahvisteen siinä vaiheessa kun se saa hajun. Tämä toimii kuin naksu, ota se huomioon treenejä suunnitellessa ja treeneissä.
- Vahvista koiraa kun se saa hajun (kehu ja innosta... siellä se ukko on...)
- Selkeä ohjaus, älä sählää, älä kiirehdi, lue koiraa!
- Lähetyksessä anna koiralle selkeästi suunta, katso itse takakreppiä, älä koiraa!
- Osaavalta koiralta vaaditaan, mutta EI vihaisesti.
- Kulmat on tärkeitä, tallaus on tärkeää tehdä suoraan niin että kulmat on kulmia ei pyöreitä.
- Koirille joilla taipumus jäljestää ja ottaa tallausjälkiä tehdään ylisyviä pistoja, maalimiehet kiertää takakautta. Maalimies voi kulkea piilolle esim 70 m:ssä ja tulla piilon kohdalla 50 m syvyyteen.
- Koira joka ei tarkasta etukulmaa kunnolla tai irtoa tyhjälle: laita toiselle puolelle ja sillä aikaa maalimies menee etukulmaan/takarajalle ja lähetä koira uudestaan. Koira oppii tarkemmaksi.
- Taaksepäin työskentelyä voi vahvistaa liikkuvat maalimiehet, koira oppii löytämään maalimiehen nopeammin ottamalla sen jäljen! Harkiten liikkuvia maalimiehiä.
- Hämmästytä kuriton koira,  joka ei tottele luoksetulokutsua eikä esim palaa tyhjältä vaan karkaa toiselle puolelle, leikkaamalla sitä vastaan (ja torumalla). Koirat hämmästyy ohjaajan yhtäkkistä ilmestymistä niiden juoksulinjalle (astraali tiivistymä) ja rupeavat kuvittelemaan että se voi tapahtua koska vain :D
- Haukkuvan koiran ilmaisu kohdistetaan leluun (joka ensin jalan alla), ei saa haukkua naamaa.
Lelu voi olla ensin isosti näkyvissä ja häivytetään niin että esim pallo on lopulta litistettynä jalan alle.

Juju teki lauantaina 3 pistoa, etukulmiin piti tehdä haamut, mutta muutettiin suunnitelmaa. Toiselle puolen oli niin voimakas vastatuuli että päätettiin käyttää pelkkää hajua apuna. Aika epävarma lähetys ja tarvittiin toinen lähetys ennen kuin upposi riittävän syvälle. Toisella puolen tehtiin sitten haamu, lähti hyvin, upposi ja leikki maalimiehen kanssa tosi hyvin. Tältä otettiin sisääntulo jonka jälkeen kuljetin keskilinjalla jonkun matkaa, tämä onnistui tosi hyvin, helpompaa näin kun liinassa roikkuminen tai sivulla käskyttäminen. Kolmas maalimies haettiin hajulla, hieman oli haastavaa kun tuuli pyöritti hajua. Ohjaaja sai noottia epäselvästä ohjauksesta, koira oli hajujen suhteen hyvin kartalla, ohjaaja ei niin ollenkaan. Tämä ongelma on kyllä tiedostettu.

Sunnuntaina kokeiltiin ilmasua, kerroin että olen edelleen epävarma tekisinkö Jujusta haukkuvan vai rullakoiran. Näytettiin sitten Marille haukkumista muutaman ilmaisupiston verran ja Mari totesi että se on aivan ok. Jujulla on vielä saalis vähän tukossa, haukku ei lähde heti kunnolla mutta tilanne korjaantuu, no hätä. Marin mielestä haukku on Jujulle ihan sopiva ilmaisumuoto ainakin siinä tapauksessa että emme rupea puruja ottamaan tosissaan. Palkka kuitenkin muistettava heittää Jujulle, ei ojenneta ja ruveta heti taistelemaan. Tää on kyllä aika oleellista muutenkin, Juju ei tartu patukkaan mitenkään erityisen varovasti...

Louen leiriä seuraavana viikonloppuna oli sitten oman hakuporukan leiri Leirikarissa, kouluttajaksi oltiin pyydetty Niemisen Reijaa. Nyt loksahteli palaset sitten oikein kunnolla kohdilleen, ohjaaja sai riittävästä rautalangasta väännetyt neuvot lähetyksiin ja oli muutenkin aivan superkiva viikonloppu. Jujun kanssa pohdittiin lähinnä motivaatiota, ohjauksen selkeyttä ja suoria pistoja. Ensin Reija näytti miten Jujun tyyppisen koiran kanssa leikitään (Reija oli erinomainen leikittäjä ja osasi sen myös muille opastaa), sen jälkeen tehtiin 4 pistoa haamuilla tai ääniavuilla (avut molemmin puolin yhtä aikaa). Hyvin meni, motivaatio kohdillaan, suorat ja syvät pistot. Ohjaus laitettiin kuntoon erityisesti lähetyksen osalta ja nyt on vihdoin mullekin selvä miten Jujun lähetän pistolle, Reijan "asento" (jalat ei saa liikkua!) on oikein toimiva. Illalla otettiin pihassa ilmaisuja. Kokeiltiin sekä rullaa että haukkua koska en edelleenkään ollut päättänyt kumpi se olisi. Rullan tuonti oli juuri sellaista kun se on: Juju otti kaikesta ympärillä olevasta häiriötä ja kovasti piti huhuilla että sai sen keskittymään ja tuomaan rullaa. Sen jälkeen kokeiltiin haukkua niin että Reija oli maalimiehenä ja Jujuhan haukkua paukutti hyvällä tekniikalla ja motivaatiolla kun Reija oli sitä aiemmin päivällä leikittänyt. Todettiin yhteen ääneen, että tehdään Jujusta haukkuva. Oikeassa tunnetilassa haukku lähtee niin luonnollisesti ja hyvin, että verrattuna siihen rullaräpellykseen (mitä ei tosin oltu treenattukaan kuin 1 kerran aikaisemmin) haukku näyttikin kyllä hyvältä. Uskon että siitä tulee hyvä kun saa vielä vahvistettua saalista ja oikeaa tunnetilaa. Tähän on jo auttanut ja auttaa kun Juju on päässyt SPL alaosaston suojeluryhmään leikkimään Jarin kanssa. Pari kertaa on käyty ja se on ollut kyllä tosi hyödyllistä ja hauskaa.


Sunnuntaina oltiin samalla radalla ja tutulle radalle laitettiin Jujullekin valmiit maalimiehet. Ensimmäinen pisto jäi vähän lyhyeksi eikä maalimies löytynyt (myötätuuli), mutta muuten Juju upposi hyvin ja suoraan ja maalimiehet löytyi. Ensimmäisellä kahdella pistolla sisääntulot, joista lähetys onnistuu mulla helpommin. Kolmannella kuljetin Jujua "vieressä" käskyllä, onnistui hyvin makupalalla (luojalle kiitos Jujun ruokahalua on parantunut ja makupalat hakumetsässäkin kelpaa), keskilinjaa vähän eteenpäin, 90 asteen käännös ja lähetys. Onnistui hyvin. Viikonlopun treenit onnistui nyt kaikki todella hyvin ja tuntuu että sekä Juju että minä mentiin mielettömän paljon eteenpäin. Nyt on treeniohjelmassa sekametsää, vähitellen myös valmiita maalimiehiä ja tyhjiä  (muistettava I T menetelmä). Haukkua treenaan ensin itse niin että Juju haukkuu kengän alla olevaa lelua joka päivä ja pikkuhiljaa kentällä ilmasutreeniä ja sitten metsään. Suorapalkkaan voisi yhdistää maahanmenoa tai ainakin palkkaus selvästi kauempana että ei tule kiusausta tulla liian lähelle maalimiestä, pussailla tai muuten härkkiä. Vieressä kulkemista vahvistan lenkillä ja muussa yhteydessä paljon.

Viime viikolla (juhannusaaton aattona ja juhannuspäivänä :P) treenattiin 2 kertaa alkalointilaitoksen radalla. Torstaina 4 mm sekametsä, joka oli myötätuulen puolelle vaikea. Laitettiin nimittäin maalimiehet 60-70 m syvyyteen. Juju treenasi viimeisenä ja tuuli tyyntyi sen verran, että varsinkin toiselle puolen ei tuntunut saavan hajua millään. Toisella puolen ei mitään ongelmaa, mutta toisella (myötätuuli jos nyt ylipäänsä tuulta oli) puolen oli vaikeuksia löytää. Kun ei saanut hajua, rupesi seuraamaan edellisen koiran jälkiä (Valtti teki tosi syvät pistot kun ei myöskään haistanut maalimiestä ennen kuin aika pitkään etsittyään). Viimeisellä ei sitten saanut hajua millään ja rupesi kaartamaan joko vasemmalle (Valtin jäljille) tai oikealle (viimeinen Valtilla käytetty piilo) eikä millään mennyt suoraan syvemmälle, missä MM olisi löytynyt. Siirryin lähettämään edemmäs ja edemmäs kunnes oltiin jo melkein piilolla. Hyvä harjoitus, mitään ei löytynyt jälkien päästä vaan lopulta sieltä edestä minne ohjaaja koko ajan yritti ohjata. Huomasi kuitenkin ettei Juju vielä osaa upota suoraan ja luota siihen että maalimies siellä olisi vaikka hajua ei heti saa. Ja toisten koirien jäljet vetää huomattavan paljon. Näitä täytyy treenata. Lauantaina oltiin samassa paikassa, Juju oli ensimmäisenä. Etukulmiin haamumuistikuvat, tosi hyvin. 3 ja 4 maalimies valmiina kun intoa ja syvyyttä oli pistoissa niin hyvin. Nämä meni aika täydellisesti, syvät suorat pistot ja hyvä lähetys. Aletaan Jujun kanssa kohta olla aika hyvä tiimi. Tällä viikolla on vielä 2 hakutreenit ja sitten pidetään ainakin pari viikkoa taukoa jonka aikana tehotreenataan jälkeä ja käydään lampaitakin paimentamassa.

Jälkeä ollaan treenattu koko kesänä suunnilleen yhden käden sormilla laskettavat kerrat :o Uskomattoman laiska olen ollut sen suhteen vaikka tarkoitus oli kyllä panostaa paljonkin jälkeen. Pieni motivaationotkahdus siihen tuli kun syksyllä sain pakan niin sekaisin. Tai porot sai, mutta en itse tajunnut miten ongelmia korjata ja siinä meni sitten motivaatio sekä Jujulla että minulla. Edelleen Juju menee herkästi väärään tunnetilaan ja rupeaa bongaamaan riistan hajuja, mutta muutama konsti on tähänkin löytynyt. Makupalat on ruvenneet kelpaamaan vähän paremmin ja Juju on nyt innostunut myös leluista jäljellä. Syksyllä ei leikkiminen tullut kuuloonkaan jäljellä. Mökillä Pirkanmaan metsässä Juju jäljesti ihan ok,makupalatkin kelpasi jäljellä, kepit ei. Kepit kuuluu edelleen Jujun mielestä aivan jonnekin muualle kuin jäljen päälle. Erikseen treenattuna kepit on kuitenkin  ihan loistojuttu. Nyt olen treenennut keppi-ilmaisua uudelleen naksulla. Opetin Jujun menemään maahan kepeillä (tämän Juju ratkaisi siihen muotoon, että se menee maahan keppi suussa) ajatellen että maahanmenon saisi selkeämmin lihasmuistiin ja "automatisoitua" kuin kepin tuomisen, saas nähdä. Nyt treenataan vielä hetki keppejä erikseen ja yritän saada niihin sellaisen motivaation ja rutiinin, että se kantaisi jäljestykseenkin. Jälkimotivaatiota olen hakenut porometsissäkin minijäljillä, jonka päässä on pallo/purutyyny. Viikonloppuna olikin aika hauska jälki, kun Juju oli haistanut porot lähellä, minä olin nähnyt tuoreet jäljet ja lopulta janalle ilmestyi Lapinkoirakin (omistajineen hihnassa onneksi). Arvelin että en saa Jujua edes lähtemään jäljelle, mutta kaikki tämä nostikin Jujun sellaisiin svääreihin että se ajoi jäljen -elämänsä ensimmäisen kerran- juuri sellaisella draivilla mitä olen koko ajan hakenut. Turhautin Jujun aikamoiseen tilaan laittamalla sen maahan odottamaan lappalaisen häviämistä näköpiiristä ja se nostikin sitten viettiä sopivasti. On nää pojat niin erilaiset. Jekun kanssa käytin vuosia kun mietin miten saan virettä alas ja vältin turhauttamista kaikin keinoin. Jujun kanssa pitää tehdä juuri päinvastoin. No pikkuhiljaa alan oppia.

Postia Kennelliitosta

Hyviä uutisia Kennelliitosta: Jujun selkä, lonkat ja kyynärät on terveet.
Tulokset Jujun omalla sivulla http://janejekku.blogspot.fi/p/blog-page.html




Terve pää terveessä ruumiissa... vai miten se meni...

Hakua mökkikylässä

Odottavan aika on pitkä ja varsinkin jos huhtikuussa odottaa kesää tulevaksi Lappiin. Lunta on edelleen yli puoli metriä, kohtuuttoman epäoikeudenmukaista että etelä-Suomessa treenataan jo jälkiä lumettomassa maastossa. Mieli tekee tietysti maastotreeneihin, sitä odotellessa ollaan treenattu kentällä  ilmasuja ja umpipiiloja. Erilaisista umpipiiloista, pahvilaatikoista ja pressuista rakennettu "mökkikylä" on ajanut hakuradan virkaa. Viime viikolla treenattiin kahteen otteeseen aika samanlaisen kaavan mukaan. Ensin mm vähän hetsasi (pakeni lelun kanssa), välissä pari umpparipiiloa ja loppuun vielä pakeneva maalimies virettä nostamaan.  Tuota nostatusta kannattaa nyt jatkaa vielä, sillä saa haukun irtoamaan kyllä oikein hyvin. Juju hauskasti ensin haukkuu pakenevan maalimiehen perään mutta aika nopeasti tarjoaa istumista ja katsekontaktia ikäänkuin muistaen että "keskilinjalla" ei saa haukkua. Vaikka sitä ei ole sille yhtään opetettu. Seurausta varmaan luopumistreeneistä, mitä on tehty paljon esim metsässä riistanjäljillä. Umppareissa piti vielä vähän auttaa ennen kuin rupesi haukkumaan, mutta riitti kun mm kevyesti sanoi "hauku". Tällä viikolla jatketaan, lisää erilaisia umppareita ja sopivasti haastetta ja motivaation kohotusta niin hyvä siitä tulee. Narupallot tuntuu parhailta palkoilta tällä hetkellä. Pallon voi vaan heittää eikä välttämättä tarvitse taistella, jos ei kestä Jujun pihtiotteessa :p  Talvivaatteet päällä ei ole ongelmaa, mutta T-paita/shortsikeleillä voi Jujun kanssa leikkiminen olla vähän tuskallista. Juju palkkaantuu nyt tosi hyvin myös kaikenlaisista maalimiehen kehuista ja silittelyistä (+ pallolla maalimiestä pohkeisiin tökkimisestä, etujaloilla koukkimisesta ja muista Jujun erikoisuuksista).  Varmaan riittäisi sekin että pääsisi vaan nuolemaan maalimiesten naamat.

Hallikausi alkaa olla lopuillaan ja sitä myöten loppuu myös ohjatut tokotreenit. En viitsi yrittäkään saada paikkaa ryhmätreeneihin kun olen kuitenkin paljon poissa ja tokoa enemmän keskityttäs nyt pk-hommiin. Tottistreenit on menneet aika vaihtelevasti ja ollaan aika laiskasti treenattukin. Hallilla yksin treenatessa Juju on kivassa vireessä ja tekee hyvin, mutta Tassuvaarassa ei tuu mitään. Haun treenaaminen kentällä varmaan vaikuttaa tottikseen, Jujua kun tahtoo sekottaa tämmöinen vaihtelu. Paikan, palkan ja toiminnon pitää olla just sitä mitä Juju odottaa, muuten se hämmentyy. Ollaan treenattu nyt vähemmän yksin ja kun joka treenissä on kaverikoiria samaan aikaan kentällä, tahtoo vire vähän kärsiä, joten siinä on toinen syy. Juju on tällä hetkellä kuin ihmisteini, kaverit on tärkeinä maailmassa. Eikä se minua haittaa, olen vaan tosi iloinen että se on niin sosiaalinen. Eikä tässä ole mikään kiire treenienkään suhteen.

Juju kävi viime viikolla luustokuvissa ja nyt odotan jännityksellä kennelliinton lausuntoa. Selkä, polvet ja olkapäät sekä kyynärät näytti eläinlääkärin (Päivi Turunen) mukaan hyviltä, mutta lonkista hän ei osannut/halunnut sanoa mitään varmaa. Vähän löysät ehkä (B?) mutta käski odottaa kennelliiton arviota. Nyt sit odotellaan, lumen sulamista ja postia kennelliitosta.

Paimenessa

Lauantai vietettiin Pellossa Saajomannun porotilalla porojen ja lampaiden paimennusta kokeillen. Kimmokkeena tähän oli tietenkin Jujun taipumus ajattaa poroja ja itse halusin ensisijaisesti saada keinot tämän ongelman poiskitkemiseen. Ajattaminen otettiin sitten pois heti ja samantien ja loppupäivä paimennettiin :) Hurjan mielenkiintoinen päivä, opin koirista, poroista, lampaista ja eri lajien välisestä kommunikaatiosta enemmän kuin pitkään aikaan.

Juju sekos täysin kun tultiin Saajomannuun, poroja ja porokoiria kun juoksi joka paikassa. Poroaitaan mennessä Juju meni saman tien tuttuun tilaan, reuhtoi liinassa kuin perkeleen riivaamana kuvitellen varmaan astuneensa paratiisin portista sisään. No paratiisihaaveet loppui aika nopeasti ja tehokkaati Minnan paimensauvan läimäsyyn ja isokokoiseen prkleeseen (sauvalla läimästiin maahan, koira sai ainoastaan henkisiä vammoja ;) Ei siinä sen kummempaa tarvittu. Muutama kerta piti vielä vähän isommin muistuttaa että poroja ei ajateta, lopulta riitti pelkkä "nätisti" kehotus. Minua piti muistutella koko ajan olemaan rauhallisempi, käskyttämään rauhallisemmin ja olemaan nostattamatta Jujua yhtään. Ja rupesihan se sujumaan, toinen kierros tehtiin jo melko hyvässä (koiran + ohjaajan) mielentilassa.

Videopätkä ensimmäisen kierroksen tunnelmista, Juju vielä aika kierroksilla (ja liinassa)

video

Tämän jälkeen rupesi Jujun päässä raksuttamaan ja herneet kohtaamaan toisensa. Se tajusi olevansa paimen.

 video

Toisella kierroksella poroja oli enemmän ja ne oli hankalampia. Keli oli poroille liian lämmin, niillä oli nälkä, eikä ne halunneet liikkua minnekään. Juju pyrki belgimäiseen tapaan kaartamaan porojen eteen, mikä ei näitä miellytä. Poroja ei paimenneta koskaan ihmistä kohti, porokoirat kuljettaa niitä takaa eteenpäin mikä ei ollut Jujulle luontaista. Siinä kävi sitten muutaman kerran näin:
video

Juju ei ottanut isommin itteensä näistä porojen jahtaamisista. Kunnioitti kyllä poroja ja oli muutenkin sopivan nöyrää poikaa kun oli saanut vähän palautetta sekä Minnalta että poroila. Juju paimensi Minnan mukaan hyvällä energialla, tasapainoisesti ja vahvasti. Meidän koko koirakolmikko (Jujun lisäksi Rauha Collie ja Dio Corgi) osottautui oikein oivallisiksi paimeniksi eivätkä yhtään kalvenneet lappalaiskoirien rinnalla. Kotimatkalla mietittiin kuinka hyvä harrastus tällainen matalavireinen paimennus on korkeampivireisten pk- ja tokotreenien vastapainona. Ehdottomasti mennään uudestaan.

Päivän lopuksi kokeiltiin myös lampaita. Meidän kolmikko ja Minnan nuori koira paimensi yhdessä. Juju oli lampaiden kanssa tosi rauhallinen, nuuhki ja pusutteli muutaman kanssa (lampaat oli erittäin kesyjä ja koiriin tottuneita). Paimentaessa se kulki pääasiassa etummaisena, lauman pysäyttäjänä, mutta välillä myös kiersi katraan. Oli koirista kyllä aktiivisin lampailla, muilla alkoi jo ote vähän herpaantua, päivä oli pitkä. Pihapiirissä mietin, että enpä olisi aamulla uskonut sellaista näkeväni. Juju vapaana rennosti ja rauhallisesti koira- ja lammaslaumassa, porot taustalla (vapaana) liikkuen. Olipa hyvä kokemus meille molemmille!

Paimenet ja paimennettavat sulassa sovussa

Lampaiden kanssa piti hieroa tuttavuutta nenät vastakkain